Telepatiaa ja progea

Muistan kuinka hiivimme
ylös vuokrahuoneeseen.
"Älä herätä mummoa", sä sanoit,
"Jätä kengät eteiseen".

Ja sä keitit meille teetä
itämaiseen tapaan.
"Uskotko yliluonnolliseen?",
sä kysyit: "Uskotko telepatiaan?"

Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.

Kuuntelimme viestejä
radion kohinasta
ja koitimme siirtää pöytää
ajatuksen voimalla.

Seinän takana mummo
jatkoi yskimistään.
Meillä oli yliaistit,
hän ei kuullut yhtään mitään.

Tähtilampun alla, siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.

Mistä muistin sinut nyt
niin monen vuoden jälkeen?
Käsivoiteesi tuoksun
kai tunsin jostain leijailleen.

Vai tapahtuiko kenties jotain
elämää suurempaa?
Muistatko, kun leikimme
telepatiaa?

Tähtilampun alla,
siinä sängyn laidalla,
kun me kerran suudeltiin.
Oi, mä uskoin ihmeisiin.

(J. Karjalainen -Telepatiaa)

Taisi tulla pari vuotta täyteen siitä, kun olen ensimmäistä kertaa tuota biisiä karaokessa laulanut ja kuullut sen jonkun toisen laulamana. Siitä toisen tulkinnasta jäi minulle muisto, ikävä ja se lämpö, joka nousee edelleen välillä pintaan laulaessani tuota itse.

Lapsesta asti olen rakastanut tuota biisiä sen rauhallisuuden ja haikean, mutta herkän tunnelman ja kauniin melodian takia. Ja tietysti vanhemmiten sen sanoituksista on tullut myös tärkeä osa elämääni.

Kävin torstaina taas keikalla ja sen keikan jälkeen olen lähinnä kuunnellut proggressiivista rockia ja metallia, sekin vain, koska ehdin tutustua siellä keikalla uuteen ihmiseen. Kyseisen ihmisen kautta olen nyt parina päivänä innostunut kuuntelemaan progea ja löytänyt uusia bändituttavuuksia, joista en ole aiemmin kuullut. Tänään latasin päivällä koneelleni Aeon Spoke -nimisen bändin nimikkolevyn ja siirrän sen kai jossain vaiheessa MP3-soittimeeni.

Mikä progessa sitten kiehtoo minua? Lähinnä se vaihtelevuus, se, että biisi koostuu useammasta osasta tai kitarariffistä, joita yhdistellään. Se, että löytää biisistä jotain uutta jokaisella kuuntelukerralla. Vuodesta 2005 olen kuunnellut progea todella innoissani (kiitos sen, että työharjoittelussa ollessani muutamat tyypit soittivat minulle Kingston Wallia, jonka kaikki kolme albumia olen myöhemmin hankkinut. Mutta toinen niistä on oma suosikkini niistä), olenpa toivonut joskus, että osaisin soittaa kitaraa tai bassoa enkä vain rajoittaisi soittotaitoani koskettimiin ja viuluun, jonka soittaminen on jäänyt vuosien myötä. Progessa laululla ei ole läheskään niin suuri pääpaino kuin kitaramelodioilla, mutta jos niitä on, niin olen kuunnellut niitäkin ja fiilistellyt. Tuttuni sanoi progen laajentavan tajunnanvirtaa, mielestäni se soveltuu hyvin taustamusiikiksi. En tiedä ihan tarkkaan, onko progella jotain yhteyksiä rytmimusiikkiin esim. funkiin ja reggaeen.

Muutama sananen Kingston Wallista tässä vielä... Niiltä ei ehtinyt tulla kuin kolme pitkäsoittoa ja yksi live-levy. Bändi lopetti ennen kuin niiden laulaja-kitaristi Petri Walli hyppäsi Töölön kirkon tornista alas ja kuoli vain 26-vuotiaana. Myöhemmin Zen Garden julkaisi uudelleen kaikki kolme albumia ja niitä myydään edelleen. Itse kuitenkin olen tyytynyt poltettuihin versioihin noista kolmesta levystä.

Olen nyt saman ikäinen kuin Walli oli kuollessaan ja toivoisin saavani aikaan musiikin saralla jotain ennen kuin tajuan olevani liian vanha tekemään mitään.

Ja tähän loppuun biisi eräältä bändiltä, johon tutustuin entisen poikaystäväni kautta. Haluaisin nähdä Toolin joskus livenä ja toivoisin, että niiltä tulisi vielä uusi albumi, koska 10 000 Days:in julkaisemisesta on jo 6 vuotta aikaa ja Tool on sanonut tekevänsä uuden albumin siinä ajassa. Saa nyt nähdä, pitävätkö pojat lupauksensa.

Tauolla

Kun juttelin eilen bändikaverini kanssa, se totesi, ettei tämänhetkisen elämäntilanteensa vuoksi ehdi pitämään bänditreenejä ennen kevättä. Tietyllä tapaa se harmittaa itseäni, mutta olen ihan samaa mieltä, että uusi työ ja opintoasioiden selvittäminen on vienyt aikaani nyt tavallista enemmän enkä ole ehtinyt kirjoittaa juuri muuta kuin ficcejä.

Ylihuomenna pääsen kuitenkin taas keikalle, kun MIR heittää keikan Semifinalissa Carved In Ashesin ja Candorloopin kanssa. Pitää ottaa taas kuvia sieltä keikalta. Ja saa nyt nähdä, jaksanko/ ehdinkö tehdä keikkapostausta. Voi olla, että keskityn tällä kertaa Carved In Ashesin poikiin enemmän, jos jotain kirjoitan ja yritän perehtyä paremmin siihen musiikkiin.

Infinite Regress, MIR & Circus At Dawn Gloriassa 4.2.2012

Vuoden alun toinen keikka helmikuussa ja taas vaihteeksi MIR:in poikia katsomassa kahden muun bändin lisäksi. Paikkana toimi tällä kertaa Kulttuuriareena Gloria Punavuoressa. Olen käynyt Gloriassa joskus aiemminkin muutamalla keikalla, mutta edellisestä kerrasta on tosiaan jo aikaa. Silloin, kun olen viimeksi Gloriassa käynyt, oli myös kovat pakkaset, mutta keikkatilassa oli todella kylmä ja palelin. Nyt ei ollut niin kylmä, ei ainakaan sisätiloissa (Nuorisoasiainkeskus on varmaan tehnyt asialle jotain muutaman vuoden sisällä).

Keikkasetin aloitti Infinite Regress, jossa soittaa bassoa erään uuden tuttuni bändikaveri. Tämä uusi tuttavuuteni soittaa bändissä nimeltä Huomenharha ja niiden musiikki ottaa vaikutteita CMX:ltä, mutta en mainosta sitä nyt tässä sen enempää. Infinite Regressin keikasta en ehtinyt kuulla kuin kaksi viimeistä biisiä, mutta bändin pojat kaupittelivat ilmaiseksi demoaan keikkansa jälkeen ja otin yhden sellaisen mukaani. Pitänee perehtyä hieman tarkemmin siihen jossain vaiheessa.

Tuttuni vertasi Infinite Regressin laulajaa Metallican James Hetfieldiin, koska sillä oli samantyyppisiä maneereita kuin Hetfieldillä esiintyessään :D Tiedä nyt sitten tuosta...

MIR soitti toisena tällä kertaa ja biisilistaan mahtui pari uuttakin biisiä, joista muistan vain yhden nimen: Chasing Your Ghost. Kuvaussaldo oli tälläkin kertaa hyvä, tosin kaikkien kuvien laatu ei ollut mikään paras mahdollinen.

Ensimmäisessä kuvassa etualalla on muuten MIR:in soolokitaristi Niko, joka on bändin jäsenistä uusin ja nuorin. Niko tuli entisen soolokitaristin tilalle ja on kotoisin Lieksasta. Vaihdoin pojan kanssa muutaman sanan keikan jälkeen, kun pojat kauppasivat EP:tään 5:llä eurolla. En tiedä, miten paljon sitä meni kaupaksi, mutta toivottavasti jotain :)

rytmikitaristi Hannu ja silmillä roikkuvat hiukset :D

Eero eläytyy tunteella tulkintaansa Mikko taustallaan

Sami

Eero eläytyy ja Hannu moshaa

Keikan järjestänyt tyyppi änkesi keikan loppupuolella kuullun "Rest Assured:in" aikana lavalle yhdessä poikien kanssa... Otin tilanteesta muutaman kuvan. Katsotaan, jos joskus itsekin pääsisin vielä samalle lavalle poikien kanssa.

Viktor ja Eero

MIR:in jälkeen oli vuorossa vielä Circus At Dawn, joka on perustettu vuonna 2006. Hiljattain pojat ovat ottaneet joukkoonsa uuden laulajan ja kitaristin, jotka ovat bändin nuorimmat. Joku bändin jäsenistä vertasi uuden laulajan, Jassen, ääntä mm. Faith No Moressa vaikuttavan Mike Pattonin ääneen ja kun myöhemmin kuuntelin kyseistä bändiä, olin löytävinäni itsekin jotain samankaltaisuutta noiden kahden äänessä. Joka tapauksessa pojat vetivät loistavan keikan ja sain muutamia hyviä kuviakin heistä...

Jasse ja Toni

Jasse hieman innostui esiintyessään :D

Jaska, basso

Kimi, rummut

Biisejä pojilta en niin hyvin tunnistanut, vaikka olin ehtinyt kuunnella muutamia ennen keikalle menoa. Mutta loistavalta se kuulosti ja Circus At Dawnin pojat kertoivat, että haluaisivat tulevaisuudessakin keikkailla yhdessä MIR:in kanssa, kunhan aikataulut saadaan sopimaan. Uutta yhteiskeikkaa onkin sitten kiva odotella.

Näihin tunnelmiin lopettelen keikkapostaukseni tällä kertaa. Kiitos pojille!