keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Nuoruus ja luova hulluus

Olavi Uusivirralta tulee uusi levy maaliskuussa! Ja kuuntelen nyt Spotifyn kautta sen levyn ensimmäistä sinkkujulkaisua nimeltä "Nuoruus". Olen kuullut sen viime kesänä Kallio Block Partyssä ja kuulosti todella hyvältä. Kuulostaa nytkin. En millään malttaisi odottaa maaliskuuta.

Milloin rupesin kiinnostumaan Olavista? Vuosi taisi olla 2005, kun radiossa soitettiin "On niin helppoo olla onnellinen" ja minua huvitti sen biisin sanat, mutta samaistuin sen biisin tuomiin ajatuksiin. Vuonna 2007 ostin "Me ei kuolla koskaan" -albumin ja se oli kovassa kuuntelussa linja-automatkoilla Helsinki-Hyvinkää (opiskelin Hyvinkäällä silloin). Mutta vasta Olavin kolmas levy "Minä olen hullu" sai minut keikoille sitä seuraamaan ja muutaman merkinnän olen siitä tähän blogiini väsännyt aiemmin. Kunhan uusi levy tulee, kirjoitan siitä arvion niin kuin olen tehnyt "Hullustakin", käsittelen senkin varmaan kappale kerrallaan.

Ja tähän merkinnän loppuun yksi Olavin ihanimmista biiseistä, joka on varmaan vaikuttanut minuun eniten tähän mennessä. Ja vaikuttaa edelleen. Toivottavasti uudelle levylle tulee lisäksi niitä biisejä, joita olen kuullut akustisilla keikoilla viime vuonna.

Muistatko Johanna, kun kaatosateesta
kastuneet vaatteeni sänkysi päätyyn
ripustin?
Sinä soitit pianoa ja lauloit.

Keitit kahvit pariisilaisittain ja
kun avasin pallohameesi napin,
sinä sanoit: "Joku meitä katselee".

Sinä olit Ukonlintu, outolintu
Lapin tuiman tuntureilta.
Kuningatar germaaninen.
Minä olin yksinäinen Virvaliekki,
hurja poika Hämeestä
ja jos saisin tehdä kaiken uudelleen,
nukahtaisin Ruusun vuoteeseen.

Muistatko Johanna, kun yritimme
olla hiljaa, veljesi takana seinän nukkui.
Hehkui hiili hiiltä vasten.
Varovasti verhojen läpi tuli aamu
ja ennen kuin lähdit asemalle miestäsi vastaan,
sanoit: "Joku meitä aina katselee".

Sinä olit Ukonlintu, outolintu,
Lapin tuiman tuntureilta.
Kuningatar germaaninen.
Minä olin yksinäinen Virvaliekki,
hurja poika Hämeestä ja jos saisin
tehdä kaiken uudelleen,
jäisin siihen ruusun vuoteeseen.

Muistatko Johanna, kun kuiskasin
korvaasi hiljaa, unen läpi vastasit
oudolla kielellä?
Minä silitin päätäsi ja valvoin.

Sinä olit Ukonlintu, outolintu,
Lapin tuiman tuntureilta...

(Olavi Uusivirta -Ukonlintu ja Virvaliekki)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Valonkantaja

Yön huveissa tylsää ja kaunista.
Laiskana soi musiikki.
Katso mua nyt,
suutele mua.
Valehtele kauniisti.

Hei, Valonkantaja,
viaton et ole sinäkään.
Hei, rakkauden antaja,
ei oo mitään menetettävää.

Kaupunki on autiomaa
yksinäisen kulkea.
Vain tämän yön lohdutan sua,
mustelmille sut rakastan.

Hei, Valonkantaja,
viaton et ole sinäkään.
Hei rakkauden antaja,
ei oo mitään menetettävää.

(Tehosekoitin -Valonkantaja)

Jälleen kerran Tehosekoitinta, jota olen nyt viimeiset pari päivää kuunnellut ja soittanut muutamaa biisiä korvakuulolta. Tuo biisi on yhtä kaunis kuin se, jonka sanat aikaisemmin kirjoitin ylös tänne, mutta nuo sanoitukset jättävät enemmän tulkinnanvaraa. Ja minä onneton lupauduin kirjoittamaan yhteen haasteeseen tämän biisin pohjalta tekstin Finissä. Toivoisin osaavani tulkita tuota tekstiä paremmin, mutta eiköhän se aukea vähitellen.

Mitäs muuta... Jouduin viemään läppärini huoltoon nettiyhteyden vaihdon takia ja saan sen takaisin viimeistään perjantaina. Rahatilanne on melko heikko ja haluaisin päästä kirjoittamaan taas, mutta nyt en voi kirjoittaa pariin päivään muualla kuin Myllypuron mediakirjastossa, jossa tälläkin hetkellä olen lainaläppärillä kirjoittelemassa.

Ja sain taas hieman uusia ajatuksia videoficciin kirjoiteltua ylös, joten jaan sen ajatuksen vielä täällä.

My grandmother Elena was one of the most important persons to me. When she died it left scars to my heart and the only thing how I could handle that pain was writing songs. "The Ghost Of You" is a song about sadness and past. And about feeling guilty".

-Gerard Way

perjantai 13. tammikuuta 2012

Mun Tähteni

Taas huomaan vuosien juoksun,
siivet unen katkoneen.
Aika hautaani mua lepotauoitta paimentaa.

Niin kevään kukkien tuoksun,
huokauset tyttöjen,
niin sävelmät laulujen kuus syltä
ikuisesti vaimentaa.

Enkä murehdi suotta,
kun kaikki mitä saan
saa lisää janoamaan.
Vaan ei tuhatkaan vuotta
kai riittäis' alkuunkaan
janooni sammuttamaan.

Sielustain pirun ja herran
mä jätän noppaa heittämään.
Ja maljani pohjaan juon,
jos sen milloinkaan käsiini saan.

Maistanut oon tilkan verran,
mut ei voimat riitäkään,
niin pelkään, uudestaan maljaa
huulillein kohottamaan.

On tahtoni voima hento:
tuominnut on kohtalo
päämäärättä kulkemaan.
Oon yötaivaan tähdenlento,
valot kirkkaat kaupungin
mut himmentää loistollaan.

Siks tahdon, että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa.
Ja jos kyynel poskellas' kimaltaakin,
siinä tähteni uudestaan,
mun tähteni saat loistamaan.

En mä osaani tiedä,
kun hetki näytännön koittaa.
En juonta ymmärrä,
en sanotuksi saa repliikkejä.

Ei sitä yleisö siedä,
siks en tohdi aloittaa.
Täällä vahvat vain voittavat,
ei muisteta amatöörejä.

Siis tyttöni sorja:
sun tahdon sulkevan
sydämees' säkeet nää.
Ne talteen sä korjaa,
kun mennyt oon, muista tää,
jos ikävä yllättää:

Tahdon, että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa.
Ja jos kyynel poskellas' kimaltaakin,
siinä tähteni uudestaan,
mun tähteni saat loistamaan.

Mä tahdon, että maljan juot muistolleni
aika kun tähteni sammuttaa.
Ja jos kyynel poskellas' kimaltaakin,
siinä tähteni uudestaan,
mun tähteni saat loistamaan.

(Tehosekoitin -Mun Tähteni)

Mainitsin tästä biisistä jossain aikaisemmassa merkinnässäni. Olen rakastanut tätä siitä lähtien, kun luin ensimmäisen kerran nuo sanat. Ja kun kuulin sen ensimmäisen kerran, rakastuin vielä enemmän. Oton rosoinen ääni ja kaunis melodia <3

Noissa sanoituksissa on "sitä jotain". Kuolemattomuutta, rakkautta, ikävää, sielunkumppanuutta ja ennen kaikkea toivoa. Vuodesta 2004 lähtien olen jumaloinut tuota biisiä ja odottanut, että minullekin löytyisi sielunkumppani, joka pysyisi kuolemaani asti vierelläni ja vielä sen jälkeenkin. En ole tosin vielä sellaista löytänyt, mutta ehkä toiveeni toteutuu jonain päivänä.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Queen 17, Feral Burn & MIR @Liberté 5.1.2012

Vuoden 2012 keikoilla rampaaminen alkoi loppiaisen aattona Libertéstä, jossa olin katsomassa MIR:iä ja kahta muuta bändiä, jotka olivat minulle tuntemattomampia nimiä. Näistä olin tosin pari biisiä kuullut ennen keikkaa toisena soittavalta Feral Burnilta ja tykännyt.

Keikan aloitti Queen 17, josta en valitettavasti saanut hyvälaatuista kuvaa. Syy tähän oli se, että en tiennyt kamerani asetuksista ja taisi keikkapaikan valaistuksenkin kanssa olla jotain tekemistä asian suhteen. Sen verran voin bändistä kuitenkin kertoa, että niiden musiikki ottaa vaikutteita 70-luvun rockista ja niillä niillä on kaksi laulajaa: kitaristi ja rumpali. Näistä kahdesta taisi tosin rumpali olla enemmän äänessä keikan aikana ja kun keikan jälkeen tapasin pojat baarin puolella, kerroin rumpali-laulajalle sellaiset terveiset, että "se näytti ihan vaalealta versiolta Foo Fightersien Dave Grohlista" :D

Toisena soitti Feral Burn, josta sainkin sitten ihan kohtuu hyviä kuvia, joita laitan tähän. Muutama videokin tuli kuvattua. Bändissä on kolme jäsentä: laulaja-kitaristi Mark, basisti Pasi ja rumpali Jouni ja niiden musiikki kuulostaa 80-luvun metallilta ja ottaa vaikutteita mm. Van Halenilta ja Skid Row'lta.

Queen 17 ja huono valaistus
Mark

Pasi



Feral Burn ja rumpalikin näkyy







MIR oli viimeinen enkä oikein osaa sanoa muuta poikien keikasta kuin että tykkäsin todella ja otin muutaman videopätkänkin keikan aikana, mutta se, miten saisin siirrettyä ne blogiini, on kokonaan toinen juttu. Kuvia kuitenkin sain...









Kiitos pojille keikasta ja kuukauden päästä luultavasti uudelleen, kun MIR heittää keikan Semifinalissa Candorloopin ja Carved In Ashesin kanssa :)

tiistai 3. tammikuuta 2012

Merenmies ja perhospoika

Taivaanrantaan hän tuijottaa,
harmaat silmät seuraa merta.
Täällä mä hänet nähnyt oon
jo hyvin monta kertaa.

Häntä ympäröi hiljaisuus,
tuuli hänet syliinsä kietoo.
Mietin, onko hänellä salaisuus,
jota hän ei uskalla kertoo.

Tänne tulen välillä minäkin,
kun kaipaan omaa rauhaa.
Enkä tahdo olla onneton,
kun näen sinisen taivaan.

Mua taas hyönteiset kiinnostaa,
niistä luontolehteen kirjoittelen.
Perhoset olkapäälleni istahtaa,
heinäsirkkoja kuuntelen.

Näen kimalaisen lentävän
kohti värikästä kukkaa.
Leppäkerttu tuntosarvillaan
herkkää ihoani kutittaa.

Paljaat jalat maahan upotan,
hengitän raikasta ilmaa.
Kotiseutuani rakastan
ja kuulun tähän maailmaan.

Seuraavan kerran, kun hänet nään,
hän luo minuun vakavan katseen
ja tulee sitten kysymään,
mitä mä oikein teen.

Tahdon tietää, kuka hän on,
miksi hän merelle katsoo.
Hän kertoo olevansa onneton,
kun ei osaa päättää, kenet tahtoo.

Sain idean uudesta sanoituksesta vanhaan sävellykseeni. Olen muokkaillut vanhempia biisejäni oikein urakalla nyt, kun olen päässyt bändiin. Idea tuohon ylläolevaan tekstiin on lähtenyt originaalista, jota rupean kirjoittamaan. Keksin sille nimen "Merenmies ja perhospoika". Se kertoo kahdesta pojasta, Mariuksesta ja Eliaksesta, jotka tutustuvat toisiinsa kesän aikana ja rakastuvat, vaikka Mariuksella on haavoja sielussaan erään toisen pojan takia, joka on hylännyt hänet edellisenä kesänä ja tullut takaisin reilaamasta uusi poikaystävä mukanaan. Melkoista draamaa on siis luvassa, kunhan saan tuon aloitettua. Biisin tekstin näkökulma on Eliaksella, joka pitää hyönteisistä. Ja tuo biisin teksti on vielä keskeneräinen, yritän saada siihen jonkinlaisen loppuratkaisun vielä tehtyä.

Ihan ensimmäinen versio tuosta biisistä oli nimeltään "Toisinaan mietin, missä Peltonen on", mutta pidin sitä niin tyhmänä ja lapsellisena, että halusin kirjoittaa uudet sanat siihen.