keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kanadan lahja maailmalle eli Billy Talent Kaapelitehtaalla 23.10.2012

Sain keikkakuumeeni kuriin pitkästä aikaa eilen, kun innostuin suuntaamaan kulkuni Kaapelitehtaalle Ruoholahteen kanadalaisen punkpopbändin, Billy Talentin, keikalle. Ensimmäinen keikka omalta osaltani ja myönsin, että jos olisi ollut rahaa, olisin varmaan lähtenyt herroja katsomaan myös Tampereelle, jossa herroilla oli keikka pari päivää aiemmin.

Pääsin Kaapelitehtaalle yhdeksän aikaan aamulla. Innokkaimmat fanit olivat tulleet jo klo 3.00 aikaan yöllä Merikaapelihallin ovien eteen jonottamaan ja liityin sitten heidän seuraansa. Siinä vaiheessa porukkaa ei ollut kuin korkeintaan 12 henkilöä, mutta päivän mittaan jono kasvoi. Jonotin ainakin 8-9 tuntia ovien avautumista, muistan, että olen joskus 6 vuotta sitten jonottanut pidempäänkin Tavastialle, mutta silloin en ollut varustautunut niin hyvin kuin eilen olin. Välissä tietysti pakolliset ruoka- ja vessatauot ja kävin ruokkimassa aamupäivästä kissani jättäen muutamia tavaroitani Merikaapelihallille ja pyysin porukkaa pitämään minulle paikkaa.

Ja kun ovet sitten viimein klo 19.00 aukesivat, juoksin saatuani tavarat narikkaan toiseen riviin keskelle. Edessä ja keskellä on melko hankalaa olla, etenkin, jos takanasi sattuu olemaan melkoinen joukko innokkaita fanityttöjä, jotka haluavat nähdä bändin laulajasta edes vilauksen.

Billy Talentia lämppäsi suomalainen, huonoa läppää heittävä ja toistensa kanssa samankaltaisia, nopeatempoisia punkbiisejä soittava duo Jaakko&Jay, jonka esiintyminen kirvoitti naurut useaan otteeseen minulta. Jaakon&Jayn osuus kesti puolisen tuntia ja muutaman kuvan onnistuin herroista nappaamaan, koska porukka ei vielä siinä vaiheessa ollut liian innoissaan ja kuunteli kärsivä(llise)sti heidän osuutensa.



Jaakko & Jay


Ja klo 21.00 päästettiin sitten Billy Talentin pojat lavalle. Keikan ensimmäinen biisi oli herrojen uusimman albumin "Dead Silencen" avausraita "Lonely Road To Absolution", jota seurasi "Viking Death March" ja pakko myöntää, että kyseinen biisi onnistui tempaamaan minutkin mukaansa hyppimään, vaikka olinkin melko puristuksissa siinä vaiheessa. Ja meinasi siinä muutamaan otteeseen myös tulla tönimistä, mutta onneksi järjestysmiehet olivat paikalla pitämässä porukkaa aisoissa ja estämässä liiallista riehumista. Enkä halunnut siinä vaiheessa luopua paikastani, vaikka porukka töni ja yritti tunkea eteeni kyynärpäätaktiikalla. Edessäni seisova, minua hieman pidempi tyttö tarjoutui ottamaan kamerallani muutaman kuvan pojista, koska en itse meinannut keikan alkuvaiheessa saada millään kuvia Billy Talentin pojista, enkä ainakaan heidän laulajastaan Benjamin Kowalewiczista eli Benistä. Ja Ben on todellakin sellainen tapaus, joka ei pysy paikoillaan, vaan onnistuu ottamaan loistavasti lavan haltuunsa :D

Dead Silence - Tourin maskotti :)



Benjamin 'Ben' Kowalewicz, laulu

Ian D'sa, kitara

Ben ja Aaron Solowoniuk, rummut

Jonathan 'Jon' Gallant, basso


Illan aikana kuultiin kahden aiemmin mainitsemani biisin lisäksi seuraavat biisit (joiden tarkkaa järjestystä en satu muistamaan):

This Suffering
Devil In The Midnight Mass
Line&Sinker
Rusted From The Rain (joka oli ensikosketukseni bändiin ja jonka mukana lauloin täydestä sydämestäni)
Saint Veronika (seuraa automaattisesti aina "Rusted":ia, koska on kolmannen albumin seuraava kappale sen jälkeen)
Diamond On A Landmine
Love Was Still Around
Surrender
Runnin' Across The Tracks
Stand Up And Run
Man Alive! (joka on lempparini poikien uudelta albumilta, ei pelkästään sanoituksensa, vaan myös tarttuvan melodiansa vuoksi)
Try Honesty
Devil On My Shoulder (jonka aikana Ben laulatti myös yleisöä Ianin soitettua upean kitarasoolon. Tästä biisistä on ehtinyt muodostua näinkin lyhyessä ajassa yksi suosikeistani tältä bändiltä, vaikka suurin osa pitääkin Billy Talentin kahta ensimmäistä levyä kolmatta parempina)

Encoret:

Fallen Leaves
Surprise, Surprise
Red Flag







Keikan jälkeen jäin vielä useamman muun fanin tavoin odottamaan, jos pojat tulisivat jakamaan nimmareita keikabussinsa luokse ja noin tunnin odottelun jälkeen odotuksemme palkittiin. Sain nimmarit muistokirjaani Beniltä, Ianilta ja Jonilta, mutta Aaronilta jäi nimmari saamatta.





Pääsin Benin kanssa myös yhteiskuvaan ja tulin taas naureskelleeksi sille, että minun on PAKKO joka kerta saada yhteiskuva/päästä juttelemaan jonkun bändin laulajan kanssa(jos ei muuten, niin ainakin kiittämään hyvästä keikasta). Jos MCR tulisi Suomeen kolmatta kertaa, toivoisin pääseväni vaihtamaan muutaman sanan Gerardin kanssa.


Iso kiitos pojille upeasta keikasta. Toivottavasti tapaan teidät vielä jossain vaiheessa, kunhan eksytte Suomeen :)

lauantai 13. lokakuuta 2012

Suunnitelmia loppuvuodelle

Parin viikon päästä Kaapelitehtaalla on Billy Talentin keikka. Billy Talent on kanadalainen punkpopbändi ja olen törmännyt kyseiseen bändiin ensimmäisen kerran vuonna 2009, kun Radio Rock soitti "Rusted From The Rain" -biisiä. Silloin vertasin bändin laulajan ääntä Green Dayn solistin, Billie Joe Armstrongin, ääneen.

Viimeisen kuukauden aikana olen löytänyt kyseisen bändin uudelleen erään tuttuni kautta ja tietysti rakastunut. Vaikka Billy Talentin biisit ovat melodialtaan todella yksinkertaisia, sanoituksissa on ideaa, erityisen ihastunut olen syyskuussa julkaistun uusimman levyn, Dead Silencen, biiseihin "Man Alive!" ja "Hangin' By A Thread".

Nyt odotan malttamattomana 23. päivää, jolloin pääsen herrojen keikkaa katsomaan. Ehkäpä siitä keikasta pitää jotain kirjoittaa, kun en ole taas vähään aikaan mitään keikkaraporttia väsännyt.

Marraskuussa on The Used, jonne olen menossa pikkusiskoni ja hänen kaverinsa seuraksi (pappa betalar). Ja joulukuussa lähellä synttäreitäni kaksi todella loistavan bändin keikkaa: Poets Of The Fall ja Muse, joista viimeksimainitun keikalle minulla on jo lippu, mutta toiseen pitää vielä hankkia.

Tällaisia suunnitelmia minulla olisi loppuvuodelle keikkarintamalla. Lisäksi marraskuussa menen katsomaan Circus At Dawnia Libertéen.