Spotify lakossa :/

Rakas Spotifyni ilmoitti, että kuukausimaksuissa on tapahtunut virhe eikä homma korjaantunut Spotifyn omilla sivuillakaan... Todella kurja juttu tuollainen, kun olen tottunut siihen, että kun olen koneella, Spotify on aina auki ja olen voinut kuunnella rajattomasti musiikkia sitä kautta.

Nyt voi kuunnella vain 5 kertaa yhtä biisiä ja minua ottaa niin paljon päähän... Haluaisin tietää, missä se vika on ja miksen voi kuunnella enää Spotifyn kautta musiikkia. Sitä kautta olen löytänyt myös useita uusia bändituttavuuksia elämääni ja innostunut joskus lataamaan niiden musiikkia koneellekin.

Tahdon Spotify Unlimitedin takaisin, sillä siinä ei ole mainoksia niin kuin aikaisemmin käyttämässäni ilmaisversiossa on eikä siinä ole tuota tyhmää rajoitetta!

Suunnitelmissani oli luoda Spotifyyn soittolista tämän vuoden NaNoWriMo:a varten, mutta taitaapa nyt tuo jäädä tekemättä, ellen saa Spotify Unlimitedia takaisin. Kirjoitan tänä vuonna suojelusenkeleistä, ihmisistä ja yhden suojelusenkelin luomasta autistipojasta. Ja voi olla, että MCR:n "Heaven Help Us" on kovassa kuuntelussa koko marraskuun ajan :)

The Ghost Of You

I never said I'd lie and wait forever
If I died, we'd be together
I can't always just forget her
But she could try

At the end of the world
Or the last thing I see
You are
Never coming home
Never coming home
Could I?
Should I?
And all the things that you never ever told me
And all the smiles that are ever, ever...
Ever...

Get the feeling that you're never
All alone and I remember now
At the top of my lungs, in my arms she dies
She dies

At the end of the world
Or the last thing I see
You are
Never coming home
Never coming home
Could I?
Should I?
And all the things that you never ever told me
And all the smiles that are ever gonna haunt me
Never coming home
Never coming home
Could I?
Should I?
And all the wounds that are ever gonna scar me
For all the ghosts that are never gonna catch me

If I fall...
If I fall (down)...

(My Chemical Romance: The Ghost Of You)

Siitä on viitisen vuotta, kun olen kuullut tuon yllä mainitun biisin ensimmäisen kerran. Ja rakastan sitä yhä sen rosoisuuden, kauneuden ja surullisuuden takia tuolta bändiltä. On MCR:llä muitakin loistavia biisejä, mutta tuo kolahti silloin minuun. Ja tuo on periaatteessa ainoa, jonka lyriikat muistan ulkoa, jos joku sitä kysyy.

Ja nyt minulla on "Three Cheers For Sweet Revenge" aitona, kun se on aikaisemmin ollut vain poltettuna parin muun levyn kanssa... Pitäisi kai ostaa taas lisää levyjä, kunhan ehdin ja löydän jotain kivaa.

Ja btw... Happy b-day, Frank Anthony Thomas Iero Jr. näin etukäteen :) 30 vuotta on kunnioitettava ikä.... And Happy Halloween :)

Poika- ja tyttörakkautta

Olen huomannut, että on helppoa ja hauskaakin kirjoittaa poika- ja tyttörakkaudesta biisejä. Joku voi pitää minua hulluna, kun sanon tämän, mutta niin se vain on.
"Prinsessa ja Tuhkimo", jonka lyriikat olen joskus aikaisemmin kirjoittanut tänne, kertoo juuri kyseisestä aiheesta. Se on rakkauslaulu, jossa toinen muistelee toista, joka on kuollut aikaisemmin kesällä.

"Nukkuvan kaupungin" voisi luokitella myös sellaiseksi, vaikka siinä ei suoraan mainita, kuka laulun puhuja on. Laulun puhuja kuitenkin odottaa toisen ihmisen palaavan luokseen ja tietää toisenkin kaipaavan häntä. Kirjoitin kyseisen biisin erään fanfictionin pohjalta ja voisin sanoa, että se kuvaa tuon ficin erään henkilön ajatuksia. Ja olenpa miettinyt välillä välispiikkiäkin siihen biisiin tulevia keikkojamme ajatellen.

Ja entä "Noel" sitten? Laulun puhuja on alter-egoni ja erään originaalini päähahmo, joka on belgialaisen äidin ja brittiläisen isän biseksuaali poika. Ja tarina tähän biisiin kertoo melkein suoraan saman tarinan kuin "Helsinki-Amsterdam"-tarinatrilogiani, jonka olen aikaisemmin julkaissut. Pähkäilin pitkään tarinatrilogian viimeisen osan "Love Will Tear Us Apart":in kanssa, kunnes sain sen valmiiksi.

Mutta osaavat sitä muutkin kuin minä kirjoittaa kyseisestä aiheesta. Vaikka eivät kirjoitakaan suoraan, niin kuvailun ja pienen vihjailun avulla voi "lukea rivien välistä" ja siksi tykkään esim. Placebon lyriikoista.

Ensi kuun aikana yritämme saada keikan Samettiklubille.

Parhaita naislaulajia 1/15

"And you say it doesn't matter,
We'll always be
The best of friends.
Still I need you
To stay right here.

So, don't let me down"...

(Skin -Don't Let Me Down)

Skin (oik. Deborah Dyer), Skunk Anansie


Harvoja tummaihoisia laulajia, joista pidän. Todella kaunis ja sielukas ääni ja puhuttelevia tekstejä, siksi olen rankannut Skinin yhdeksi parhaimmista naislaulajista koskaan. Ja hassuinta on, että kun aikaisemmin tein yhden postauksen parhaista mieslaulajista (jatkan sitä kyllä, älkää lukijat huolestuko), molemmat näistä ykkössijan jakavista laulajista kuuluvat seksuaalivähemmistön edustajiin.

Joku vertasi omaa ääntäni eilen Paramoren Hayley Williamsin ääneen, mutta Skin on minulle läheisempi esikuva kuin Hayley äänen suhteen. Toivoisin, että oma ääneni kehittyisi yhtä vahvaksi ja kauniiksi ajan myötä ja saisin enemmän varmuutta omaan tulkintaani.

Kuka olen?

Kuka olen?

Tähtityttö, keijukainen, Killjoy, ikuinen kapinallinen, langennut enkeli, laulaja-lauluntekijä, haaveilija, lapsi aikuisen kehossa, Noel, hattupäinen tyttö, androgyyni, nuori Södergran, Miss Molko (tämäkin vain, koska sain lisänimen "Placebo" aikoinaan xD), palapelin palanen tai oikeastaan puolet siitä, vampyyri, karaokekuningatar, teen suurkuluttaja, suklaa-addikti, yllytyshullu, variksenpelätti, ristiriitainen persoona, joka rakastaa hämmentää ja kiusata ihmisiä, hopeasiipi, pieni, mutta pippurinen.


Laitoin tämän aikaisemmin Facebookiini ja päätin laittaa tännekin. Huomenna on miitti, joka on kai omalta osaltani kolmas ja viimeinen tänä vuonna, ellen ehdi kehitellä vielä pikkujouluaiheista Placebo-miittiä.

Vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy, eikä mee minnekään

Minut ympäröin tyhjyydellä,
jotta voisin nähdä,
jotta oppisin itse, mitä tunnen
ja tietäisin sen.

Nyt on mentävä yksin,
kulkee pitää ilman varjoo,
osan jäätävä taakse,
jotta toinen voi loppuun löytää.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin,
tätä niin pelkäsin.
Sen on tultava loppuun.
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan.
Tähän päättyy paljon hyvää,
paljon kaunista,
jonka raajat kuolleet on.
Tän täytyy mennä näin.
Vaikka tahtoisin kieltää,
koittaa säilyttää,
mutta tiedän ett' on turhaa
armoo viivyttää.

Pahat enteet hiljaisuuden
kaiken täyttää.
Niin tuskaisen läsnä, joka hetki,
vaikka pään pois kääntää.

Vaikka sulkisi silmät,
kuva säilyy eikä mee minnekään,
muttei silti tule luo, vaan
tuijottaa tuijottamistaan.

Tämä tie meidät kaataa.
Ei voi jatkaa,
ei voi olla näin.
Sen on tultava loppuun.
Nyt on aika.
Viimeiseen tiimaan.

Tähän päättyy paljon hyvää,
paljon kaunista,
jonka raajat kuolleet on.
Tän täytyy mennä näin.
Vaikka tahtoisin kieltää,
koittaa säilyttää,
mutta tiedän ett' on turhaa armoo viivyttää.

(Apulanta: Armo)

Menneisyys on kipeä piste yhä omassa mielessäni. Tänään menneisyys on ollut vahvasti läsnä, se eräs ihminen, josta aikaisemmin kirjoitin vihaisen merkinnän. Nyt siitä on jo yli vuosi, kun ollaan nähty viimeksi. Juoksisinko karkuun, jos näkisimme vielä jossain? Mahdollisesti. En ainakaan uskaltaisi puhua mitään sille. Sanat ovat juuttuneet kurkkuuni niin kuin kyyneleeni, joita silloin itkin. Ei se varmaan tunnistaisi minua ilman laseja ja lyhyillä hiuksilla. Paitsi silloin, jos näkisimme karaokessa ja se kuulisi, kun karaokevetäjä kuuluttaisi nimeni.

Kirjoitin vuosi sitten kaksi biisiä, joista toisen ajattelin laittaa vielä tähän... Tätä omaa tekstiäni en ole vielä edes säveltänyt, mutta haluaisin, että se sävellettäisiin. Minulla on ollut jo hieman visiota siitä, millainen siitä tulee. Tämän nimi on "Vihreät silmät", koska olen pitänyt vihreistä silmistä, erityisesti miehillä, mutta jostain kumman syystä valinnut miehiä, joilla on siniharmaat silmät. Miksi? Kai siksi, koska sinisilmäisiin miehiin pystyy luottamaan paremmin.

En luota ruskeasilmäisiin miehiin.

Siniset mä olen usein valinnut.

Mutta vihreissä on sitä jotain,

jota en oo muissa havainnut.

Muistan kauniin, viileän alkukesän,

kun kuljin leirintäalueella.

Vierelläni oli silloin pari poikaa,

joiden kanssa oli helppo jutella.

Myöhemmin toisen pojan kanssa

samaan telttaan päädyttiin.

Muistan tatuoinnin sen alaselässä

ja sen, miten katsoin sitä silmiin.

Pojan vihreät silmät jäivät mun mieleen,

jäivät ikuisesti katsomaan sydämeen.

Kun se hetki mieleeni palaa,

mä olen onnellinen.

Punertavat hiukset ja vihreät silmät

sulla oli silloin, kun me tavattiin.

Ja kasvoista kauneimmat

sydämeeni talletin.

Muistan sen kerran, kun yhdessä

seistiin alkuyöstä parvekkeella.

Katsottiin silloin tähtiä taivaan

ja sä poltit tupakkaa.

Kun kiedoit kädet ympärillein,

toivoin, että siihen jäät.

Painoin huulet huulillesi ja

rintaas vasten mun pään.

Kysyt multa unissani,
rakastanko sua vieläkin.
Mutta jos kulkisit kadulla vastaan,
en tiedä, mitä mä sanoisin.




Haaveena olisi myös kirjoittaa biisi, jolle annan nimeksi "Ilman häpeää"...

It's Monday Again

Maanantai, väsymys ja luovuuden yritys. Lauloin eilen ääneni käheäksi MCR:ää ja muutamien muidenkin biisejä, mutta lähinnä niiden kuitenkin.
Oli kiva leikkiä meikkien kanssa viikonloppuna. Odottelen innolla seuraavaa, jolloin on taas miitti!! Näkee taas tuttuja ja uusiakin kasvoja :)

Mitäs muuta...
Listasin suosikkiparituksiani fanficitonin saralla... Mukaan mahtui myös omia hahmojani, joita pidän onnistuneina parituksina. Voisin kirjoittaa taas uuden jutun jollain omalla parituksellani yhteen haasteeseen.
Töitä pitää mennä kohta jatkamaan. Ja torstaina taas bänditreenit.
Kirjoitin viimeisen säkeistön "Nukkuvaan kaupunkiin" ja pistän sen vielä tänne, jos jotakuta nyt kiinnostaa:

"Kun öisin kaupunki nukkuu,
se unta nähdä saa
ja ikkunalla kynttilä
sinusta mua muistuttaa.

Mä odotan sun palaavaan,
tän valon sut luokseni ohjaavan.
Vaikka et olisi lähellä,
säilyt aina mun sydämessä"...

He's my Babylon

Vaihdoin MP3-soittimeeni taas biisejä eilen, mutta jotkut niistä albumeista eivät olleet ehtineet latautua kunnolla. Siinä sitten ihmettelin, miksi... Joskus on inhottavaa, jos ei ehdi ladata musiikkia koneelle ja epähuomiossa siirtää keskeneräiset biisit MP3-soittimeen huomaten tehneensä turhan työn.

Phoenix Effect on ihana bändi. Olen kuunnellut sitä viime vuoden lopulta lähtien ja mieleeni tulee Poets Of The Fall tai Sunrise Avenue, ensinmainittu tosin enemmän, koska sanoituksiltaan se kuulostaa ajoittain yhtä runolliselta. Tuo otsikko on muuten mukailtu kyseisen bändin biisistä nimeltä "Babylon".

Kirjoittelin alkuviikosta biisinpätkän. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa uskomisesta ja uskollisuudesta biisin.

"Pidä minut taivaan tiellä,
anna mun olla yksi heistä,
yksi pienistä enkeleistä".

Tällaisissa hieman haikeissa, mutta haaveellisissa tunnelmissa olen taas tänään torstaina. Hieman väsynyt, mutta onnellinen kuitenkin. Odotan innolla tulevia miittejä ja ihmisten tapaamista.

Keikkailua kerrakseen

Nyt viikonloppuna yöuneni ovat jääneet aika vähäisiksi. Syy, miksi näin on, on se, että olen käynyt kahdella keikalla. Toisesta niistä jo tuossa edellisessä päivityksessäni mainitsin muutaman sanan.

Perjantai-iltana olin HYY:n bileissä kuuntelemassa etnistä, tanssittavaa musiikkia soittavaa Magulamberre bandia, joka koostuu Mosambikista kotoisin olevasta laulajasta sekä suomalaisista muusikoista. Bändin jäsenet soittavat mosambikilaisia kansansoittimia, mm. timbilaa, joka muistuttaa xylofonia.

Lisäksi bändissä on mukana saksofoni ja musiikissa pääosa on rytmeillä ja melodioilla, ei niinkään lauluilla, jotka laulaja esittää omalla äidinkielellään. Mielenkiintoinen tuttavuus, suosittelen todella :)

Ja eilen olin katsomassa MIR:iä, kahden kaverini bändiä Heavy Cornerissa keskustassa. Keikkapaikka oli uusi minulle, mutta pojat ovat lähiaikoina keikkailemassa muissakin hevibaareissa mm. marraskuun puolessavälissä Bar Bäkkärissä, jonne aion seuraavaksi suunnata heitä katsomaan. Tunnen bändistä laulajan ja basistin, joiden kanssa on tullut vaihdettua muutamia sanoja keikkojen jälkeen tai ennen sitä.



MIR soitti pääasiassa niiden tuoreen EP:n biisejä, joiden määrän tuossa edellisessä merkinnässäni arvioin väärin. Niitä onkin kuusi eikä viisi, kuten mainitsin. Keikan avausbiisi oli "Rerun" ja kuultiinpa keikan aikana muutama EP:n ulkopuolinenkin biisi, joiden nimiä en valitettavasti satu muistamaan. Pojat ovat kehittyneet alkuvuosistaan parempaan suuntaan ja Eeron, laulajan ääni, on tullut paremmaksi eikä viimeisimmällä EP:llä kuulla enää örinää niin kuin alkuaikojen biiseissä.

Pojat eivät soittele enää pahemmin alkuaikojen biisejä. Kun kysyin Samilta, basistilta, keikan jälkeen syytä siihen, Sami vastasi: "Myö ei enää pahemmin niitä muisteta tai harjoitella". Pojat ovat Lappeenrannasta lähtöisin, paitsi rumpali ja nykyinen soolokitaristi, joista ensin mainittu on Lemiltä ja toinen Lieksasta.

Keikan viimeisenä biisinä kuultiin kuitenkin suosikkini "Ravage", jonka kertosäkeestä alun olen painattanut bändipaitaani taakse.

Tuossa alemmassa kuvassa näkyy MIR:in rumpali Mikko, joka keikan aikana otti paitansa pois. Rumpalista on välillä hankalaa saada kuvaa, kun rumpalit ovat lavan takaosassa soittamassa.

Savukone hoiti tehtävänsä keikan aikana, mutta onnistuin yhden hyvän ja utuisen kuvan saamaan pojista.

Ja vielä keikan jälkeen piti saada kuva yhdessä laulajan kanssa, koska edellisestä kerrasta, kun olen ollut Eeron kanssa yhteiskuvassa, on aikaa.

Kiitokset loistavasta keikasta pojille. Marraskuussa luultavasti tavataan seuraavan kerran yhtä hyvissä merkeissä.

Tänään MIR!

Menen tänään pitkästä aikaa katsomaan parin tuttuni bändin, MIR:in keikkaa Heavycorneriin. En päässyt eilen katsomaan Amorphista, mikä hieman harmittaa, mutta kai sitä sitten joskus pääsee.

Olen käynyt katsomassa jätkiä jostain vuodesta 2006 lähtien ja seurannut niiden kehittymistä. Nyt niiltä on tullut viiden biisin EP nimeltä "Nothing But Sound", mutta oma suosikkini niiltä on edelleen "Ravage", vaikka sekin on muuttunut biisinä vuosien saatossa. Saa nähdä, kuullaanko se tänäänkin. Olisi kiva laulaa se joskus yhdessä Eeron, MIR:in laulajan kanssa duettona jossain.

Nukkuva kaupunki

Kun öisin kaupunki nukkuu,
se unta nähdä saa,
miten ikkunalla kynttilä
luo lämmintä, pehmeää valoaan.

Mä odotan sinun palaavan
ja kynttilän liekkiin tuijotan.
Tahdon muistaa tän hetken vaan,
ei muulla väliä olekaan.

Toinen toista kaipaa
hotellihuoneessa.
Katsoo tähtiä taivaan,
antaa varjojen leikkiä kasvoillaan.

Muistelee menneitä,
kahvilaa ja ihmistä,
joka kirjoitti ja uskalsi
ilmaista tunteensa avoimesti.

Tahdot varmaan tietää,
miksi sua ajattelen.
Kun olit silloin mun vierellä,
löysin kadonneen onnen.

Sun ihosi vasten omaani,
huulesi mun huulillani.
Ei häpeää, eikä pelkoa,
vain lämpöä ja rakkautta.

Nyt tämä on vihdoin valmis. On ollut melko vaikeaa kirjoittaa, mutta eilenillalla sain jostain kumman syystä inspiraation. Johtui osaksi varmaan myös siitä, että kirjoitan kahta ficciä samaan aikaan. Miten pitkiä teen niistä, en ole vielä päättänyt. Lähetän tämän vielä tänään myöhemmin bändikaverilleni arvioitavaksi ja ehkä korjattavaksikin, jos siinä jotain korjaamista on.

Ja tätä blogia seuraa jo 10 ihmistä. Kiitos, että jaksatte seurata, vaikka en kirjoita kovin usein tänne. Pitäisi kyllä. Seuraavaksi kirjoitan kai keikkaraporttia, koska menen huomenna keikalle.

It's No Good

I'm gonna take my time.
I have all the time in the world
to make you mine:
It is written in the stars above.

The God's degree
You'll be right here by my side,
Right next to me.
You can run but you cannot hide.

Don't say you want me,
Don't say you need me,
Don't say you love me,
It's understood.

Don't say you're happy,
Out there without me.
I know you can't be,
'Cause it's no good.


I'll be fine.
I'll be waiting patiently
'Till you see the signs
And come running to my open arms.
When will you realize?
Do we have to wait 'till our worlds collide?
Open up your eyes:
You can't turn back the tide.

Don't say you want me,
Don't say you need me,
Don't say you love me.
It's understood.
Don't say you're happy
Out there, without me.
I know you can't be
'Cause it's no good.

(Depeche Mode: It's No Good)

Ensimmäisiä Depeche Moden biisejä, jonka olen kuullut niiltä. Olin muistaakseni silloin suht nuori, mutta tuo kertosäe jäi mieleeni. Ja hieman vanhempana tutustuin bändin aikaisempaan tuotantoon vanhan koulukaverini ja parin muunkin tuttuni kautta. Tuo on soinut tänään ahkerasti Spotifyn ja youtuben kautta, sillä olen kehittänyt idean Depeche Mode -aiheiseen ficciin, jonka kirjoittamista jatkan varmaan vielä nyt illalla.

Kirjoittamisesta sen verran, että on helpompaa kirjoittaa minä-kertojana tekstiä. Kaikkitietävänä on vaikeaa tietää toisen ihmisen ajatuksia, etenkin jos ei tunne ihmistä niin hyvin.

Fanittamisesta

"Fanittaminen on 15-16-vuotiaiden tyttöjen juttu, ei enää yli kaksikymppisten",

näin isäni sanoi minulle erään keikan jälkeen seuraavana aamuna, kun olin virnuillut aamiaispöydässä edellisen illan sattumuksille. Olin ollut katsomassa Olavi Uusivirran keikkaa ja päässyt samalle lavalle soittamaan melodikasooloa, joka onnistui vähän niin ja näin.

Miksi parikymppisenäkään ei saisi fanittaa jotain bändiä/ artistia, jos pitää siitä niin paljon? En jaksanut pistää vastaan isälleni asiasta silloin, mutta olen sitä mieltä, ettei fanittaminen kuulu pelkästään teini-ikään. Ja sitäpaitsi musiikkimakuni on hyvin laaja, joten en voi lukea itseäni vain yhden bändin/ artistin faniksi.
 
Mainitakseni muutamia, joista pidän:

Apocalyptica
Placebo
Tool
Poets Of The Fall
Olavi Uusivirta
My Chemical Romance

Oma sukupolveni varmasti muistaa, miten lapsina pidettiin Spice Girlsistä ja Backstreet Boysista, näistä ensin mainittua fanitin itsekin ja laulettiin aina kavereitten kanssa Spaissareita. Itselleni lankesivat tosin ikävimmät lauluroolit, vaikka olin kavereitani lahjakkaampi laulaja.

Voin todistaa myös väitteeni, ettei fanittaminen ole pelkästään teinien juttu, sillä olin tänään teinien joukossa My Chemical Romance -aiheisessa miitissä joukon vanhimpana, mutta minut hyväksyttiin porukkaan kaikesta huolimatta. Olen kuitenkin ollut tietoinen kyseisestä bändistä jo viitisen vuotta ja nyt on tullut taas sellainen kausi, jolloin olen kuunnellut kyseisen bändin musiikkia tavallista enemmän. Hakenut sitä kautta inspiraatiota ficceihini, mutta myös energiaa, jolla jaksaa syksyn ja tulevan talven yli.

Alkuun tietysti jännitti mennä kyseiseen miittiin, olihan kyseessä kuitenkin ensimmäinen virallinen miitti, jossa olen koskaan ollut. Mutta hyvin meni ja muutaman viikon päästä otetaan uusiksi. Kiitos kaikille paikalle päässeille ja rutistus Gerard-sudelle, joka oli mukanani ja josta porukka tykkäsi ja aion varmaan ottaa sen ensi kerrallakin mukaan :)