5 albumia, joita ilman en olisi minä 1/5

Apocalyptica -Cult, 2000

Yläasteen viimeiset vuodet. Lohtu koulukiusatulle nuorelle. Piristys aamuheräämisiin. Rohkaisu pelkoon. Tieto siitä, etten enää mahdu siihen samaan muottiin kuin kaikki toiset vaan haluan etsiä omaa polkuani, omaa itseäni.

Kappaleista:

1.Path: Kuulin tästä ensin sen version, jossa Guano Apesin Sandra Nasic lauloi ja inhosin aluksi kyseistä tulkintaa. Ja sitä videota. Instrumentaali oli vielä jotenkin kuunneltavissa silloin. Vanhempana aloin pitää molemmista versioista, jopa se laulettu kuulostaa nykyään siedettävämmältä.

2. Struggle: Alun jännite hieman pelottaa, mutta kun tarkemmin kuuntelee, kappale on kokonaisuudessaan hieno ja toimii. Käytettiin tätä yhdessä näytelmässä, kun olin teatterikoulussa.

3. Romance: Kaunis, melodinen rakkauslaulu, jonka Eicca on omistanut perheelleen. Mietin joskus koreografiaa tähän ja muutamaan muuhunkin kappaleeseen, mutta se ei kehittynyt suunnitteluvaihetta pidemmälle.

4. Pray! : Raskas, mutta melodinen kappale.

5. In Memoriam: Alku ja loppu rauhallisia, keskellä biisiä raskaampi meninki. Kuten nimikin kertoo, tätä voisi käyttää hautajaisissa ja niin varmaan on käytetykin... Tai ainakin sellaiseen tilanteeseen, jossa joku on menettänyt jonkun.

6. Hyperventilation: Jää minulle aika etäiseksi. Taustamusiikiksi esim. kirjoittamiseen.

7. Beyond Time: Levyn kaunein ja surullisin kappale. Kappale, johon olen nuorempana tehnyt koreografian ja jota kuunnellessani olen monesti itkenyt. Ja joka on tuonut minulle lohtua sitä tarvitessani.

8. Hope: Melodinen kappale, josta on olemassa myös laulettu versio, jota en ole kuullut kuin kerran. Vaikea mennä sanomaan, kummasta pidin enemmän.

9. Kaamos: Rauhallinen alku, joka kuitenkin muuttuu raskaaksi. Kaunis ja toimiva.

10. Coma: Tätä kuunnellessa meinaa nukahtaa, sillä tämä on niin rauhallinen ja unettava. Olen kuunnellut tätä silloin, kun minulla on ollut vaikeuksia nukahtaa tai olen nuokkunut unen ja valveen rajamailla.

11. Hall Of The Mountain King: Edellisen kappaleen jälkeen tätä kuunnellessa säpsähtää hereille. Aika hurja tulkinta klassisesta kappaleesta.

12. Untill It Sleeps: Metallica-cover, josta pidän yhtä paljon kuin alkuperäisestäkin tulkinnasta.

13. Fight Fire With Fire: Minulle aika mitäänsanomaton, koska en ole koskaan kuunnellut viimeistä kappaletta loppuun enkä oikein ottanut selvää tästä.

Valkyrians Alppipuiston kansanjuhlassa 30.7.2011

Jos joku kysyy, koska olen viimeksi ollut keikalla ennen eilistä iltaa, vastaan, että edellisestä kerrasta on aikaa. Olin eilen Alppipuiston kansanjuhlassa kuuntelemassa The Valkyriansin, suomalaisen ska-bändin keikkaa. Ska-musiikkiin olen tutustunut vasta hiljattain, mutta olen aina pitänyt rytmimusiikista, koska sitä on kivaa tanssia.
The Valkyrians soitti eilen Alppipuistossa viimeisenä, en ehtinyt nähdä muita keikkoja, koska olin paikalla vasta joskus klo 20.30 ja niiden osuus alkoi klo 21.00. Mutta ennen niiden osuutta ehti esiintyä Pintandwefall ja Siinai, jonka keikasta ehdin kuulla pari viimeistä biisiä.

The Valkyrians aloitti keikkansa riehakkaasti soittamalla oman kappaleensa "Reggae Allnighter". Niiden setti koostui sekä niiden omista biiseistä, joita olen kuunnellut kotona Spotifyn kautta että muutamasta cover-kappaleesta, joita niiden uusi levy sisältää. Tanssin suurimman osan keikan ajasta, mutta tulin ottaneeksi myös muutamia kuvia.

The Valkyriansin solisti, jonka taiteilijanimi on Angster, innostui kiipeilemään lavarakenteissa yhden kappaleen aikana. Samaisessa kappaleessa laulettiin "I am a fly", joten kiipeily kuului ilmeisesti asiaan :D

Coverbiiseistä tunnistin ainoastaan Blondien "Heart Of Glass:in", joka on soinut Radio Helsingissä ja ollut ehdolla siellä tämän vuoden kesäbiisiksi. En tosin tiedä, miten siinä äänestyksessä on käynyt, koska en pahemmin radiota kuuntele. Ne soittivat muitakin covereita mm. Joy Divisionilta, The Clashilta ja Sham 69:ltä, joista viimeksi mainitun bändin biisin "Borstal Breakout:in" aikana yleisö villiintyi todella.

Viimeinen biisi illalta oli nimeltään "I Don't Wanna Go Home" ja sen aikana lavalle tuli myös muita illan aikana esiintyneitä tanssimaan ja fiilistelemään musiikin tahtiin.

 Harmitti, että keikka kesti noin tunnin, koska olisin halunnut kuulla encoren vielä, mutta eiköhän sitä joskus näe taas tuon hienon bändin livenä.
Kiitos The Valkyriansin "setämiehille" upeasta keikasta eilenillalla! Ja kiitos myös kaikille niille, jotka pääsivät paikalle.

Tavoitteita seuraaville vuosille

Päätin tehdä vähän listaa niistä bändeistä/artisteista, joita haluaisin vielä tämän vuoden tai alkavan vuoden 2012 aikana nähdä ja joita olen nähnyt. Päivittelen tätä toisinaan, jos tulee jotain uutta. Olavi Uusivirtaa en laske tähän, koska tulen kuitenkin näkemään sen vielä ennen kuin se lähtee äänittämään uutta levyä.

Nämä ainakin haluaisin nähdä vielä nyt tänä vuonna:
Amorphis, Nosturi 7.10. (ainoa mahdollinen Helsingin keikka, koska en näe järkeä mennä Tuskaan niitä katsomaan ja koska Tavastian keikalle en kuitenkaan pääse seuraavan päivän aikaisen herätyksen takia).
Jätkäjätkät (Asa kanssa tietysti)
MIR (jätkät ovat kavereitani ja toivon, että niille tulee keikkoja uuden EP:n julkaisun myötä enemmän)
Apocalyptica 12.9. (olen ollut Musiikkitaloa vastaan, mutta kai siellä pitää käydä kuuntelemassa yksi konsertti ennen kuin voin muodostaa mielipiteeni siitä. Ja Apocalyptica on ollut jo kauan yksi suosikkini metal-musiikin saralla)


Lisäksi suunnitelmissa on käydä nyt kesällä Vantaan musiikkijuhlilla kuuntelemassa ainakin yksi konsertti poikaystäväni kanssa.


Ja jos mahdollista ensi vuonna:
Poets Of The Fall
Opeth

Painu helvettiin!

Muistatko vielä,
kun sä kerroit, ett' oot erilainen,
että mä olen sun kuningatar ja ainoo nainen
etkä sä halua mua satuttaa?
Niinpä niin, nyt hieman vituttaa,
koska hölmö olin:
todeks' uskoin joka sanan
ja kuvittelin meille tulevaisuuden ihanan.
Sä pyysit luottamaan
ja vielä vähän aikaa oottamaan.

Painu helvettiin ja pysy siellä,
näillä kulmilla oot ainoastaan tiellä.
Painu helvettiin ja takas älä tuu,
niin että painajainen nopeammin unohtuu.

Kiitos huolimattomuudestas ja kännyköistä,
joiden kautta pääsin selville sun urotöistä:
ottamasi kuvat paljastaa
kuinka moni tyttö sulta saa.
Totta tosiaan! Et ole mikään keskiverto.
Sen kaikki fotot kiistämättä todisti ja kerto.
Nyt löydät kamas kadulta.
Hei, ota hyvii kuvii, kulta!

Painu helvettiin ja pysy siellä,
näillä kulmilla oot ainoastaan tiellä.
Painu helvettiin ja takas älä tuu,
niin että painajainen nopeammin unohtuu..

(Mariska&Pahat sudet: Painu helvettiin!)

Monesti on tehnyt mieli siteerata tuota yllä olevaa biisiä eräälle typerykselle, jonka takia elämäni oli vuosi sitten todella sekaisin. Sain siltä eilen yhteydenoton puolen vuoden tauon jälkeen. Ei tee mieli tavata sitä, koska se saa edelleen vereni kiehumaan... Raivosta ja pettymyksestä, siitä, että edes välitin sen kaltaisesta pelimiehestä silloin, vaikka tiesin, ettei sille riitä vain yksi nainen. Mutta en halua edes miettiä kyseistä ihmistä enää, haluan vain elää omaa elämääni eteenpäin ja olla onnellinen sellaisen ihmisen kanssa, joka oikeasti arvostaa minua sellaisena kuin olen ja jonka seurassa voin olla rehellinen ja sellainen, ettei minun tarvitse teeskennellä olevani mitään, mitä en ole.

Karaokessa on kivaa, vaikka itse sanonkin :)

Käyn joskus laulamassa karaokea keskustassa, sillä siellä on useampi parempitasoinen karaokebaari. Niin tein eilenkin pitkästä aikaa parin viikon tauon jälkeen. Lauloin myös muutamia sellaisia kappaleita, joita en ole aikaisemmin laulanut kuin kotona. Kyllästyin eilen istumaan vain koneella, joten siksi lähdin hieman tuulettumaan.
Jone'sissa oli onneksi aika tyhjää eilen, kun valtaosa ihmisistä on lomalla ja pois kaupungista. Parhaiten mieleeni jäivät eilen yhden kundin tulkinta Queenin kahdesta klassikkobiisitä, joille nauroin ja toisen karaokevetäjän tulkinta Coldplayn kappaleesta "Fix You".

Karaokessa on kivaa, vaikka itse sanonkin. Linkitän tähän yhden biisin, jonka itse lauloin eilenillalla ja mietin myös ideaa uuteen omaan biisiin.

Kiitos sille, jonka avulla olen löytänyt tarkoituksen omaan elämääni

Soundtrack of my life...

Alkutekstit:Goo Goo Dolls -Iris
Herääminen: Björk -Joga
Tavallinen päivä: Kalle Ahola -Leijat Helsingin yllä
Paras ystävä-kohtaus: David Sylvian -Waterfront
Ensimmäiset treffit: Robbie Williams -Handsome Man
Rakastuminen: Bryan Adams -Inside Out
Rakastelu-kohtaus: Poets Of The Fall -All The Way/4 U
Riita ystävän kanssa: Bullet For My Valentine -Four Words (To Choke Upon)
Ero-kohtaus: Sick Puppies -All The Same/ Suede -Indian Strings
Asioiden pohdinta-kohtaus: U2 -I Still Haven´t Found What I'm Looking For
Kaikki on hyvin-kohtaus: Anna Puu -Onnen viipaleet
Sydänsuru-kohtaus: Placebo -Without You I'm Nothing
Autolla ajo-kohtaus: Olavi Uusivirta -Löysäläisen laulu
Elämänopetus-kohtaus: Breaking Benjamin -Simple Design
Takautuma menneisyyteen: Hoobastank -The Reason
Juhlat: Placebo -20th Century Boy
Onnellinen tanssi-kohtaus: Jenni Vartiainen -En haluu kuolla tänä yönä
Katumus: Depeche Mode -In Your Room
Pitkä ilta yksin-kohtaus: Apocalyptica -Ruska
Kuolema: Apocalyptica -Farewell
Lopputekstit: IAMX -Spit It Out

Tein tämän joskus vanhaan LiveJournal-päiväkirjaani, mutta halusin tehdä saman tännekin. Tosin muokkasin hieman aikaisemmin tehtyä listaani vaihtamalla biisejä... Tämä sopii tähän blogiin, koska kirjoitan musiikista.

Jos vain sun olla saan...

Ratoja lintujen käy
ajatus hento ja pieni.
Kunpa vain sut saavuttaa
se jotenkin vois.

Katuja kaupungin sen
kulkee mun haikea mieli.
Askeleesi kaikuun jää
viestini äänettömyys.

Jos vain sun olla saan,
niin mitään muuta tahdo en mun maailmaan
ja aika kuolee pois.
Jos vain sun olla saan,
niin pelkojemme sillat maahan poltetaan.
Kasvotusten vielä seisotaan,
kun muuri sortuu pois.

Taivaalla lintujen maa,
pilvien kuultava hanki.
Ikkunaani heijastuu
sun kuvasi taas.

Katuja kulkenut oon,
ikävän voimaton vanki.
Askeleeni kaikuun jää
viestisi äänettömyys:

Jos vain sun olla saan,
niin mitään muuta tahdo en mun maailmaan
ja aika kuolee pois.
Jos vain sun olla saan,
niin pelkojemme sillat maahan poltetaan.
Kasvotusten vielä seisotaan
ja muuri sortuu pois.

Kun seisot vierelläin,
lähelläin on voima ja varmuus.
Kun katson sisäänpäin,
kaiken ehjäksi teet.

(Anna Eriksson: Vain sun)

Muutamana päivänä olen miettinyt taas ihmissuhteitani, omaa luovuuttani, haaveitani tulevaisuudesta. Ja ehkä olen taas hieman lähempänä. Kaverini kysyi minulta, mistä Taizé-lauluista pidin eniten matkan aikana. Ajattelin laittaa tähän muutaman, joista erityisesti pidin ja jotka haluaisin opettaa myös muille lauluryhmäni jäsenille alkuperäisellä kielellä: Meine Hoffnung und meine Freude, Porlande vatten, Nada te turbe, Il Signore ti ristora, Ubi caritas, Laudate omnes gentes sekä yksi krekkailainen laulu, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Lisäksi pidän tuosta ylä olevasta Anna Erikssonin kappaleesta sen sanoitusten vuoksi sekä käsitin vihdoin viimein Hoobastankin "The Reasonin" sanojen merkityksen. Mielestäni sekin on todella kaunis kappale ja olen tainnut löytää elämääni jonkun, jonka vuoksi haluan muuttua.